Paras esimerkki perinteisestä ajattelusta löytyy Valion laboratoriosta, jossa kehitettiin aikoinaan vastustuskykyä lisäävä LGG-bakteeri. Valio päätti lisätä bakteerin litran piimäpurkkiin, koska suomalaiset pitävät piimästä. Gefilus-piimästä oli tarkoitus tulla maailmanlaajuinen hitti, mutta jotain meni pieleen, vaikka tuote oli ensimmäisenä markkinoilla.
Danone otti uuden ajattelukulman saman tuotteen myymiseen. Se maustoi mauttoman juoman hyvänmakuiseksi ja pakkasi juoman pieneen pulloon. Näin saatiin mielikuva arvokkaasta lääkemäisestä tuotteesta. Samalla tuotteen litrahinta saatiin nostettua pilviin. Tuotteelle kehitelty mielenkiintoinen tarina nosti Danone Actimelin myynnin lopulta kahden miljardin suuruiseksi.
Tarinalla on voimansa eivätkä mielikuvissa järkisyyt ole määrääviä. Jos ihminen toimisi järkisyillä, kukaan ei polttaisi savukkeita tai joisi alkoholia. Saunan todistetut terveysvaikutukset ovat kiva lisä, mutta ne eivät saa suoranaista myyntiä aikaan. Appelsiinituoremehu on hyvä esimerkki: amerikkalaiset eivät juo C-vitamiinipitoista juomaa siksi että se olisi terveellista, vaan siksi että se on hyvää.
Suomi ei ole ainoa maa, joka markkinoi omaa saunakulttuuriaan. Ulkomaisen matkailijan näkökulmasta kaikkien tuote on sama. Tuotteistaminen ratkaisee sen kenelle asiakkaat tarjoavat rahojaan. Sillä ei ole merkitystä kenen tuote on paras tai kuinka monta tutkimusta saunan terveysvaikutuksista on tehty. Teknisillä asioilla ei juuri ole merkitystä matkailualalla, jossa pelataan mielikuvilla.
Sauna-alalla toimijat tuskin ovat parhaita henkilöitä tekemään onnistunutta mielikuvamarkkinointia. Lauteille tarvitaan niitä, jotka kuulevat kiukaan sihauksia ensimmäisiä kertojaan.